21.11.2009

Surua ja murheita...

Blogin päivitys ja muutenkin "koneilu" on ollut tässä lähipäivät aika vähillä,kun aikani on kulunut(madellut) sairaalassa.

Kovasti taas pelästytti,mutta nyt ollaan jo onneksi paremmalla puolella!
Maanantaina tyttärelläni alkoi kova kuume,jonka sain illaksi kuitenkin laskemaan.Seuraavana päivänä tyttö oli kuumeeton,mutta kovin vetämätön.Keskiviikko aamu kun koitti ja edelleen vointi sama,oli pakko lähteä päivystykseen jossa kokeista ja kuvista selvisi keuhkokuume crp;n ollessa reilut 370!No sillä tiellähän ollaan edelleen...
Possunuhaa ei onneksi ollut,tyttö olikin saanut riskiryhmään kuuluvana rokotuksen jo viikkoa aikaisemmin,mutta jännitin sitä noiden kahden nuoremman vuoksi!
Nyt vointi on hyvä,antibiootit purevat hyvin,joten monen päivän sairaan lapsen hoitamisen jälkeen otin vähän vapaata isän istuessa vuorostaan sairaalassa ja olin aamun kirpparilla myymässä(kun pöytä on nyt siellä vakituisesti) .Teki kyllä hyvää saada päätä vähän tuuletettua kovan huolen ja jännittämisen jälkeen! Suorastaan terapiakirppis:)...

Nyt ei ole mitään uusia kuvia,joten nappasin koneelta tälläisen rauhallisen kynttilä kuvan jonka myötä toivotan kaikille rauhaisaa lauantai-iltaa ja pysykää terveenä!!


Terkuin,
Riikka

18 kommenttia:

Shabbycharm kirjoitti...

vilket vackert hem du har och blogg du har,:O)
kram bella

Kris kirjoitti...

Toivottavasti tyttäresi parenee pian. Se on aivan kauheata kun lapsi sairastuu!! Minulla on onneksi ollut suht terveet lapset, tyttären astma on pysynyt aisoissa hyvien lääkkeiden ansiosta ja pojan epilepsia oli ns kasvuhäiriö... alkoi hänen ollessa n 4 vanha ja hänet on nyt todettu terveeksi n vuosi sitten, on nyt 10 v.
Voimahalisinulle :)
Kristina

Arja kirjoitti...

Surullista, että lapsesi on niin sairas!
Pikaista paranemista potilaalle ja voimia äidille :-)

Anis kirjoitti...

Voi mitä hirveitä aikoja teillä on eletty. Hyvä,että tyttö on parempaan päin, jaksamista.

Ainosofia kirjoitti...

Pikaista paranemista ja voimia teille kaikille <3

Villa Elina kirjoitti...

Onneksi teillä alkaa pienoinen voida jo paremmin. Lapsen sairastuminen on aina iso huolenaihe. Voimia teidän koko perheelle!

Anu kirjoitti...

Oikein kovasti paranemista toivon sinne...ja tuo tunne, kun lapsi on kovin sairas, se on jotain niin raskasta. Itsekin pelkäsin pari viikkoa, kun kaikki lapset sairasti (ilmeisesti possutaudin)ja kokoajan pelkäsin, pelkäsin ja pelkäsin.
Tuntuu että saa sydänkohtauksen pikapuoliin.
Onneksi ymmärrät 'hoitaa' itseäsi myös, minä en koskaan osaa, kannan kaiken huolen ja vastuun vaikka osan voisi jakaa miehellekin.

Marsuliini kirjoitti...

Oikein paljon halauksia ja enkeleitä teidän perheelle ♥ Toivottavasti pikkupotilas tulee pian kuntoon ja pääsee kotiin huilailemaan!

maren kirjoitti...

in Danmark they would say "it looks hyggelig", wouldn´t they?
I wish you a very nice weekend... lots of greetings from maren

taburetti kirjoitti...

Onneksi tyttärei on hyvässä hoidossa.....
Raskasta on kun lapsi on sairaana ja oman osansa vie vielä murehtiminen ....
Paranemisia teille !!!
Terkuin Jaana...:)

Tuikku kirjoitti...

Jaksamisia Riikalle! Mikään ei rassaa niin paljon kuin oma lapsi sairaana.....

Riikka kirjoitti...

Sydämellinen kiitos kaikille ihanista ja kannustavista viesteistänne!!!

Nyt tosiaan ollaan jo paljon paremmalla puolella menossa,tulehdusarvot laskevat vauhdilla,kiitos hyvien lääkkeiden ja erinomaisen hoidon Jorvissa!
On se tosiaan raskasta ja henkisesti kuluttavaa tuo sairaala elämä ja jännittäminen!Meille se on vaan niin tuttua,12,5 vuotta sitä on kestänyt ja tätä se tulee olemaan hamaan loppuun asti:(!
En ole täällä koskaan Viivin tilannetta kertonutkaan,kun olen pitänyt blogin pelkästään sisustus asioissa(joka on minulle henkireikä kaiken elämän raadollisuuden keskellä).Tyttöhän vammautui lääkärin hoitovirheestä synnytyksen yhteydessä pahoin(neliraajahalvaus ja syväkehitysvamma epilepsioineen) ja siten nämä sairaalat ym muut ikävyydet kuuluvat lopullisesti meidän elämään...
Mutta kun vaihtarit on aika vähissä niin elämme "normaalia",vähän erilaista kuin muilla, meidän perheen eloa iloineen ja suruineen:)!
No nyt alkaa jo mennä vuodatuksen puolelle,joten nenä kiinni telkkuun bb:n maailmaan!
Heips ja kiitokset vielä kaikille,ihanaa kun olette olemassa:)...
-Riikka-

SeriL kirjoitti...

Kyllä joskus tuntuu, että omat huolet ja murheet ovat mitättömiä tämmöisten asioiden rinnalla. Toivotan sydämestäni voimia jatkossakin kaikkeen ja mukavaa joulun odotusta kaikesta huolimatta :)

Natjale kirjoitti...

On ihan sanaton olo, mutta haluan kuitenkin jotain viestiä jättää, kun luin tuon keuhkokuumepostauksen ja sitä tulin kommentoimaan... Sitten luin kaikki vastaukset ja äkkiä ei tullutkaan mitään mieleen...

Moni miettii tässä kohtaa omia ongelmiaan, jotka eivät välttämättä niin isoja sittenkään olleet... mutta minun mieheni sanoi kerran, että onnea ei pitäisi yrittää löytää (muiden) onnettomuuksien kautta.

Kuten sanoit, elämänne on kuten muidenkin, iloja ja suruja.
Uskon, että lapsenne on ehkä jopa opettanut teille rakkaudesta kaiken, mitä opittavissa on ja se on varmasti enemmän, mitä monet muut ovat rakkaudesta oppineet.
Uskon myös, että sairaiden lasten vanhemmat osaavat nähdän onnen ja ilon sielläkin, missä muut eivät välttämättä osaa sitä nähdä.

Itse elimme monta vuotta sairaalakierteessä ja siitä selvittyämme rukoilin, etten koskaan unohtaisi, miten paljon rakkautta meissä oikeasti onkaan, jos vain katsomme edes hetken asioita sydämellä.

Toivottavasti en vaikuta liian tungettelevalta, kosketit vain jotain syvältä kertomalla Viivistä.

Riikka kirjoitti...

Heippa,
ja kiitos kauniista sanoistanne:)!

Natjale:et ole tungetteleva yhtään!Meille Viivi vammoineen on täysin arkipäivää ja meidän ihan normaalia elämää.Välillä rankempaa,välillä helpompaa:)...Olemme aika realisteja,emmekä ole jääneet suruun ja katkeruuteen "kiinni",kuten joskus valitettavasti näkee,joten kaikki hyvin:).Voin asiasta puhua ja kertoa,mutta tämän blogimaailman olen pitänyt itsekkäästi vain itselläni ja näillä huonekaluhömpötyksilläni=)!

Jokaisella perhellä/ihmisellä on omat ongelmansa,eikä toisen suru/ongelma ole toistaan pienempi tai suurempi.Se on jokaiselle ainutlaatuinen,eikä niitä voi mielestäni mitenkään vähätellä tai erotella,oli sitten kyseessä jokin pienempi juttu saati sitten iso kriisi...

Mukavaa keskiviikkoa kaikille:)!
Ps,mistattehan,että SisustajanTaivaan markkinat on jo viikon kuluttua!Laitan lisä infoa ensiviikolla,sekä kuvia mitä huonekaluja olen tuomassa sinne myyntiin:)!
-r-

The Spirit of Abundance kirjoitti...

Hei Riikka,

Omat huolet tuntuvat mitättömiltä teidän koitoksia lukiessa .....

Iloa, valoa, rakkautta, voimia ja terveyttä toivottelen sinne teille :)!

terkuin,
Nona

Natjale kirjoitti...

Ja ihanat blogisivut sinulla onkin :-). Niin ihania toteutettuja unelmia, estetiikkaa ja aaaahhh... vanhaa maailmaa!

Tätä seuraan mielelläni, vaikken usein kommentoikkaan.

Sari kirjoitti...

Toivottavasti siellä voidaan jo paremmin. Lasten sairastaminen on vanhemmille aina raskasta ja nyt kun oma tytär on kuumeessa, huolestuttaa äitiä aika tavalla.