Ylimääräistä jännitystä olen purkanut parhaimmalla tuntemallani tavalla eli maalaamalla...
Se on niin rauhoittavaa,palkitsevaa, eikä tarvitse ajatella mitään(niin vaikeaa minulle,kun päässä on ihan liikaa kaikkea.Heh,enkä tarkoita nyt tällä aivoja:) )! Siispä pensseli on heilunut aina kun on tullut hetki,että pää repee!
Ensimmäisenä esittelen uuden maalin saaneen kaapin.
Ehdin jo kyllästyä keittiön avohyllyihin,koska ne ei todellakaan pysy kuin hetken siinä kunnossa mitä täällä blogissa kuvat ovat.
No te tiedätte kun ihan vain pikkuhiljaa alkaa kerääntymään tavaraa lehtikasoista vaatteisiin ja ihan kaikkea siltä väliltä.Näin kävi myös avohyllyille, tottakai.Olivat niin täynnä romua ja rompetta,että iso ahdistus tuli,joten byebye,niin läks hyllyt!
Huutiksesta löysin ihanan mallisen,mutta ei niin kivan värisen(pyökki,yök)vitriinin ja kun nyt on se kausi menossa,että kaikki on niiiin ihanaa mustana,niin mustahan tästäkin tuli!Sisältä maalasin valkoiseksi.Nyt tykkään ja taas nurkat selkeni kummasti...
Nöyrin kiitoksin,
Riikka
Ps. Katrilli,kiitos laita vain meiliä, riicca67@wippies.fi ,en voi luvata,että jaksan vielä kirjoitella ystävällesi,mutta ainakin yritän,koska paljon epäselvää leikkauksesta on ja olisi hyvä kuulla hyviäkin asioita(heidän leikkaushan meni hyvin),eikä vain kehitellä näitä kauhuskenaarioita(painokelvottomia)omassa päässään...
*click*
*click*